Suomessa laki estää maksun perimisen opiskelijalta korkeakoulututkintoon johtavasta yliopistollisesta koulutuksesta (Yliopistolaki 8 §). Koulutuksista kuitenkin maksetaan korvauksia.
LL-peruskoulutus
”Jos lääkärin tai hammaslääkärin peruskoulutusta annetaan muussa terveydenhuollon toimintayksikössä kuin yliopistollisessa sairaalassa, sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, jossa on yliopistollinen sairaala, korvaa kustannukset asianomaiselle julkiselle palvelun tuottajalle tai muulle sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetylle palvelujen tuottajalle siten kuin siitä on osapuolten kesken sovittu.” (Terveydenhuoltolaki 60 §).
Erikoislääkärikoulutus
”Jos yliopisto käyttää lääkärin tai hammaslääkärin erikoistumiskoulutukseen muuta terveydenhuollon toimintayksikköä kuin yliopistollista sairaalaa, kunnalle, kuntayhtymälle, valtion mielisairaalalle tai muulle sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetylle palvelujen tuottajalle suoritetaan valtion varoista laskennallisin perustein korvaus yliopiston hyväksymän koulutusohjelman mukaisesta erikoistumiskoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Korvaus perustuu toteutuneisiin koulutuskuukausiin.” (Terveydenhuoltolaki 60 §).
Erikoislääkäritutkinnollekin voidaan laskea myös oikea hinta. Tämä hinta ei ole pieni.
El-koulutettavat toimittavat puolivuosittain selvityksen koulutuksen vaiheesta. Selvityksessä on oltava yksityiskohtaisesti eriteltynä palvelusjaksot ja poissaolopäivät sekä osa-aikaisuus-%. Selvitys kirjoitetaan viralliseen formaattiin vapaamuotoisesti. Selvitysten toimittamisen määräajoista ilmoitetaan sähköpostitse lääkäreille.
HY:ssä kirjoilla olevat erikoiskoulutettavat eivät anna selvitystä, koska HY:n erikoistuvien tapauksessa tieto palveluista kulkee SAP-HR-järjestelmästä HY:n opiskelijarekisteriin ja Aluehallintovirastoon (AVI).
Täydennyskoulutus
Avoimen yliopisto-opetuksen ja täydennyskoulutuksen osalta (valtion maksuperustelaki 150/1992, 6 §) julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo), mutta maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä, jos siihen terveyden- ja sairaanhoitoon tai koulutustoimintaan liittyvistä syistä on perusteltua syytä.
Lääkäreiden ja erikoislääkäreiden täydennyskoulutus valtion tuottamana on varmasti katsottava lain tarkoittamaksi perustelluksi syyksi alentaa yliopiston tuottaman lääketieteellisen täydennyskoulutuksen hintaa. HY:n Palmenia noudattaakin tätä periaatetta lääketieteellisen täydennyskoulutuksen järjestämisessä.
Tieteellinen jatkokoulutus
”Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee yhteistyössä yhteistyöalueiden tutkimustoimikuntien kanssa yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen painoalueet ja tavoitteet nelivuotiskausittain.
Yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen myönnetään valtion rahoitusta yhteistyöalueiden tutkimustoimikunnille, jotka päättävät tutkimusrahoituksen osoittamisesta tutkimushankkeille. Rahoitusta maksetaan yhteistyöalueiden tutkimustoimikunnille sosiaali- ja terveysministeriön neljäksi vuodeksi kerrallaan tekemän linjauksen mukaisesti. Ministeriön linjaus perustuu tutkimustoiminnan painoalueiden ja tavoitteiden toteutumiseen sekä tutkimuksen laatuun, määrään ja tuloksellisuuteen edellisellä nelivuotiskaudella.
Yhteistyöalueen hyvinvointialueiden on perustettava alueelleen yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen tutkimustoimikunta, jossa on monitieteinen edustus yhteistyöalueen terveydenhuollon toimintayksiköistä. Tutkimustoimikunta päättää tutkimusrahoituksen myöntämisestä alueellaan hakemusten perusteella. Terveydenhuollon toimintayksikköä ylläpitävä hyvinvointialue, valtion mielisairaala tai sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetty palvelujen tuottaja voivat hakea terveyden tutkimuksen rahoitusta.
(Terveydenhuoltolaki 61 §)
Tieteellinen jatkokoulutus toteutetaan pääsääntöisesti ulkopuolisin varoin.
Muun kuin Suomen kansalaisen koulutus
Ulkomaan kansalaisten opiskelusta on yliopiston perittävä tilauskoulutuksen järjestämisen tapauksessa vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu, mikäli koulutuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio, ulkomaan valtio, kansainvälinen järjestö, suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö (Yliopistolaki 8a §).
Mikäli Kymenlaakson hyvinvointialue KYMENHVA osallistuu lain tarkoittamaan yliopiston järjestämään tilauskoulutukseen, sen tulee saada osansa yliopiston tilaajalta perimästä summasta erikseen sovittavalla tavalla.
Koulutus korvataan
KYMENHVA saa korvauksia kaikista ulkopuolisille tahoille (ml. yliopistot ja ammattikorkeakoulut) järjestämistään koulutuksista.