Koulutuksessa on aina kysymys tiedon, taidon ja asenteen siirtämisestä seuraavalle sukupolvelle. Näistä tiedon siirtäminen kuuluu selvimmin oppilaitoksille. Taidon ja asenteen siirtäminen sen sijaan on enemmälti terveyskeskuksissa ja sairaaloissa – työelämässä – tapahtuvaa koulutusta.

Asennekasvatus vaikeata

Kaikista koulutuksen osa-alueista asennekasvatus on yksi vaikeimmista. Asennekasvatuksen tulokset ovat vaikeasti objektiivisesti todennettavissa. Asenteessa voi tapahtua spontaanistikin kypsymistä kasvatuksesta riippumatta.

Väärä asenne vai harkittu mielipide?

Asennekasvatus ei ole edes periaatteellisesti ongelmatonta, koska asenteen taustalla voi olla harkittu mielipide ja moniarvoisessa yhteiskunnassa mielipiteenvapautta tulisi voida kunnioittaa. Koulutettavan asenne voi johtua hänen yhteiskunnallisesta tai etnisestä taustastaan, varhaiskasvatuksestaan, ideologiastaan, uskonnollisesta vakaumuksestaan tai muusta vakaumuksellisesta ajattelutavasta, jota tulisi kunnioittaa siinä määrin kuin työyhteisön yhteiset toimet sallivat.

Yleiset näkemykset eivät välttämättä johda oikeaan

Ammattiryhmän yhteisö (lääkärit, hoitajat jne.) tai opiskelijayhteisö samoin kuin yhteiskunnan yleiset painotukset voivat muokata jäsentensä asenteita enemmän kuin mikään tietoinen kasvatustyö. Silti ne eivät välttämättä aina johda potilastyön ja moniammatillisen työyhteisön hyvän kannalta oikeaan suuntaan.

Asennekasvatuksen lähtökohtana tulisi olla yhteinen käsitys siitä, mihin suuntaan asenteita tulisi kehittää. Tällaisten yhteisten lähtökohtien löytäminen voi olla vaikeata.

Potilaan ongelmat ja niiden kohtaaminen sekä suhtautuminen muuhun henkilökuntaan ovat kuitenkin selkeästi määriteltäviä oikeanlaista asennetta terveydenhuollon kentässä edellyttäviä seikkoja. Sairaan, vammautumisen tai kuoleman vaarassa olevan tai kuolevan potilaan hoitaminen edellyttää oikeanlaista asennetta ja sulkee pois monta muuta asenteellista lähestymistapaa.

Epätäydellisyyden sieto

Myös omaa toimintaorganisaatiota koskeva asenne, ml. epätäydellisyyden sieto, on tärkeä terveydenhuoltojärjestelmää koskeva tekijä. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä joutuu päivystyksien järjestäjänä mukautumaan ennakoimattomissa oleviin potilasmääriin. Samoin se joutuu mukautumaan ennakoimattomissa olevaan työvoiman saantiin. Nämä yhdessä johtavat siihen, että työolosuhteet harvoin ovat täydelliset. Myös itse lääketieteellinen toiminta itsessään tarkoittaa usein epäoptimaalisissa olosuhteissa toimimista. Tiedon ja taidon soveltaminen muuttuvien tilanteiden mukaan on lähes poikkeuksetta välttämätöntä. Terveydenhuoltojärjestelmässä toimivan asenteen tulisi olla epätäydellisyyttä sietävä, mutta mahdollisimman lähelle täydellisyyttä – käytettävissä olevien resurssien puitteissa – pyrkivä.

Epätäydellisyyden ymmärtämisen merkitystä on kuvattu osuvasti muissa yhteyksissä:
”The suppression of color and the elimination of precision in drawing are the price to pay for beauty that challenges obvious splendor in favor of enigmatic charm. Such an attitude then opens the way for an aesthetic of the incomplete along with its beautiful unexpected effects and developments”

(Temperini 2002, The Little Book of Leonardo da Vinci, s. 35)

Terveydenhuoltojärjestelmä kokonaisuutena ei koskaan ole täydellinen eikä koskaan voi sellaiseksi tulla. Se voi silti olla lähtökohdiltaan, ihanteiltaan, tavoitteiltaan ja toiminnaltaan kaunis. Terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuuden väistämättömästä epätäydellisyydestä huolimatta yksittäisten terveydenhuollon työntekijöiden on pyrittävä mahdollisimman lähelle täydellisyyttä. Epätäydellisenäkin terveydenhuoltojärjestelmä palvelee aina potilasta ja aikaansaa näin yhteiskunnassa hyvinvointia.

”Sillä on pärjättävä mitä on saanut”

Terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsee enemmän sellaisia lääkäreitä ja hoitajia, jotka pystyvät toimimaan epätäydellisissäkin olosuhteissa. Sellaisille, jotka edellyttävät täydellisiä olosuhteita voidakseen toimia, ei valitettavasti ole juurikaan käyttöä.

Kärsimys

Terveydenhuollon työntekijät kohtaavat työssään jatkuvasti enemmän tai vähemmän kärsiviä potilaita. Kärsimys valitettavasti kuuluu terveydenhuoltoon. Terveydenhuollon työntekijän on kestettävä potilaan kärsimys. Tämä harvoin on ongelma.

Terveydenhuollon työntekijän on kuitenkin myös kestettävä omaa kärsimystään hankalissa työolosuhteissa. Pieni kärsimys kuuluu terveydenhuoltoalan työnkuvaan. Se kärsimys on kuitenkin pientä verrattuna potilaan olotilaan.

Lääkärin ja hoitajan tehtävä on lievittää potilaan tuskaa. Kuinka tämän tehtävän toteuttaminen olisi mahdollista ilman hankalia työaikoja, usein mahdottomilta tuntuvia potilasmääriä, väsymystä ja pientä omaa kärsimystä?

Tavoitteet ja niiden saavuttaminen

Kymenlaakson hyvinvointialue KYMENHVA:ssa terveydenhuollon työyhteisön arvojen mukainen, hyvä, ystävällinen ja asiallinen potilaan kohtelu sekä juoheva, suvaitsevainen, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen moniammatillisen työyhteisön huomioon ottaminen ovat asennekasvatuksen primäärisinä tavoitteina.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseen pyritään erikoistuvien lääkäreiden tutor- ja mentor-keskusteluissa sekä harjoittelijoiden kohdalla yleisellä ohjauksella asenteita muokkaavia vuorovaikutustaitoja ja ihmistuntemusta korostamalla.

Tarvittaessa voidaan järjestää myös asennekasvatuksen täydennyskoulutusta.