Johdanto

Erikoislääkäriksi kouluttautuminen on vaativaa. Koulutettava toimii usein sekä henkisen että fyysisen suorituskykynsä äärirajoilla. Työssä voi tehdä virheitä, joista seuraa potilaan vammautuminen tai pahimmillaan kuolema. Pelkkä ajatus tästä mahdollisuudesta aiheuttaa koulutettavalle jatkuvaa stressiä.

Stressi voi aiheuttaa usein perheellisille koulutettaville lisäongelmia esim. perhe-elämässä, mikä taas edelleen lisäisi erikoistuvan kokemia paineita. Erikoistuvan kohtuuton stressi voi aiheuttaa erikoistuvan lapsille tai muulle lähipiirille edelleen vaikeuksia, jotka edelleen lisäävät erikoistuvan rasitetta.

Jo pelkkä päivystysten aiheuttama kuormitus voi olla merkittävä sekä erikoistuvan psyykeen että soomaan vaikuttava tekijä.

Erikoistuva lääkäri on ihminen, usein perheenäiti tai –isä, jolla on vastuullaan myös muita kuin itsensä ja potilaat.

Kouluttavalla organisaatiolla on vastuu koulutettavistaan. Jo Suomen Perustuslaki (18 §) toteaa, että ”Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta”. Sen vuoksi on nähtävä, että erikoistuvan lääkärin tutoroinnilla ei ole pelkästään oppimista varmistava tarkoitus. Tutorointi on myös koulutettavasta itsestään ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtimista.

Toisaalta kouluttava organisaatio on yliopistolle ja vuodesta 2015 alkaen välillisesti myös Sosiaali- ja terveysministeriölle (STM 2016) vastuussa erikoislääkärikoulutuksen sisällöstä, toteutuksesta ja oppimistuloksesta. Kouluttava organisaatio saa korvauksia erikoislääkärikoulutuksen toteutuksesta valtiolta. Sen vuoksi koulutettavan oppimista ei voi jättää pelkästään koulutettavan oman oppimiskyvyn varaan. Kouluttavan organisaation, ensi kädessä tutoreiden, on varmistettava, että koulutukselle asetetut tavoitteet riittävästi myös saavutetaan.

Yksikön vastuullisen ylilääkärin, joka usein on myös erikoisalan vastuukouluttaja organisaatiossa, tehtävänä on pitää huolta siitä, että erikoistuva lääkäri ei aiheuta vaaraa potilaille. Tämä tehtävä kytkeytyy vahvasti koulutukseen, mutta ei voi olla koulutuksen ainoa sisältö. Kouluttava tarvitsee myös riittävästi kädestä pitäen opetusta ja hyvää tarkoittavia neuvoja, jotka hän muistaa vielä vanhana seniorinakin erikoisalan töitä tehdessään.

Koulutettava on kouluttavan organisaation asiakas, jonka tyytyväisyyden koulutustuotteeseen tulisi olla ensiarvoisen tärkeää organisaatiolle. Ilman hyvää tutor-toimintaa koulutettavan asiakkaan tyytyväisyyttä ei voida maksimoida.

Koska erikoislääkäreistä tulee olemaan tulevina vuosina HYKS-ERVAnkin reuna-alueilla, kuten Kymenlaaksossa, pulaa (Rellman 2016), on erityisen tärkeää, että erikoislääkärikoulutus, mukaan lukien koulutuksen asiakastyytyväisyyttä lisäävä tutor-toiminta, on yksiköissä mahdollisimman aktiivisesti käytetty erikoistuvien lääkäreiden hyvinvointia lisäävä resurssi.

Erikoistuvan tukemisen keinot

Erikoislääkäriksi koulutettava on jo läpäissyt aiemmin lääketieteelliseen tiedekuntaan päästessään ja lääketieteen lisensiaatiksi valmistuttuaan tiukan seulan, jossa on mitattu erityisesti seuraavia tekijöitä:

1. Älykkyys
2. Motivaatio ja oppimiskyky

Erikoistumiskoulutuksessa häneltä tullaan vaatimaan lisäksi seuraavia:

3. Kommunikaatiokyky
4. Tietoisuus

Kun erikoislääkärikoulutukseen nyt pyritään, on lisäksi muodostettava käsitys niistä ominaisuuksista, joita kullakin erikoisalalla tarvitaan ja joita siis valintakriteereinä (haastattelussa) voidaan käyttää. Valintaa ei voida tehdä suoraan lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen, vaan erikoistuvalla tulisi olla mahdollisuus ensin toimia jonkin aikaa sillä erikoisalalla (runkokoulutus), jolle hän on suunnitellut erikoistuvansa nähdäkseen, onko työskentely erikoisalalla hänelle sopivaa. Samalla kouluttajat voivat todeta, onko erikoisalalle pyrkivällä niitä ominaisuuksia, jotka on yleisesti katsottu tarpeellisiksi ko. erikoisalalla toimimiseksi.

Käytännössä valinnassa tullaan ottamaan huomioon seuraavat:
1. palveluspisteet
2. julkaisupisteet
3. haastattelupisteet

Koska erikoisaloille pyrkiminen tulee perustumaan yllä kuvatun kaltaisiin tekijöihin, on tavallisessa keskussairaalassa suoritetulla koulutusjaksolla ennen pyrkimistä mahdollisesti merkittävä osuus pyrkimiseen valmistautumisessa. Jos näin, tutorista tulee myös pyrkimiseen valmentaja. Tässä roolissa runkokoulutusta antavan yksikön kouluttajat ovat olleet tähänkin asti, koska pääsy erikoislääkärikoulutuksen yliopistosairaalajaksolle on ollut pitkälti runkokoulutuksen suorituspaikan koulutuksen vastuuhenkilöistä ja heidän antamansa koulutuksen laadusta riippuvaista.

Varsinainen koulutusohjelmaan hyväksytyn erikoislääkäriksi koulutettavan jakso tavallisessa keskussairaalassa on koulutettavalle ja hänen tulevaisuudelleen ensiarvoisen tärkeä. Koulutettava odottaa saavansa kouluttavasta sairaalasta hyvät valmiudet selviytyäkseen ensin yliopistosairaalajakson vaatimuksista ja sitten erikoislääkärinä toimimisen vaatimuksista. Sen vuoksi vastuuntuntoisessa organisaatiossa on myös seurattava koulutuksen edistymistä ja tuettava koulutettavaa kaikin tavoin hänelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Erikoislääkärikoulutettavaa voidaan tukea neuvonnalla ja muilla keinoilla seuraavilla osa-alueilla (Dent & Rennie 2005):

1. Akateemiset kysymykset
2. Urakysymykset
3. Ammatilliset kysymykset
4. Henkilökohtaiset ongelmat
5. Hallinnolliset kysymykset

Akateemiset kysymykset saattavat liittyä esim. sisäänpääsytentteihin valmistautumiseen, yleensä pyrkimiseen erikoisalalle tai tutkimukseen. Yksikkö voi tukea koulutettavan teoreettista koulutusta esim. järjestämällä erikoisalan kysymyksiä käsitteleviä luento- ja koulutustilaisuuksia, seuraamalla yliopistosairaalan luentosarjoja videoluentoina, journal club-tilaisuuksia, ongelmatapausmeetingeja tai rakentamalla alalle tuleville MOODLE-kursseja, joilla tarjotaan erikoistuvalle alalle tulemisen kannalta tärkeitä perustietopaketteja yhdessä opitun testaamisen viikkotenttien avulla kanssa.

Urakysymykset voivat käsitellä esim. erikoisalan valintaa. Tulevaisuuteen on vaikea nähdä ja ihminen voi kehittyä elämänsä ja varsinkin koulutuksensa aikana, mutta toisaalta koulutukseen pyrkivän käsitykset erikoisalasta voivat olla epärealistisia, harvemmin lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen enää virheellisiä. Erikoisalan valintaa helpottamaan on luotu sivusto, jossa erikoistumista suunnitteleva voi arvioida, mikä erikoisala olisi hänelle mahdollisesti sopiva täältä.

Mikään verkkosivusto ei kuitenkaan voi korvata ystävällismielisen kokeneen kollegan kanssa keskustelua. Erikoisalalla toimiva seniori tietää, mitä suuntautumisvaihtoehtoja erikoisalan sisällä on ja hänellä on konkreettinen käsitys niiden sisällöstä. Vanhemman kollegan pieni neuvo voi olla ratkaisevan tärkeä erikoistumiskoulutukseen pyrkivän kannalta.

Ammatilliset kysymykset liittyvät erikoiskoulutuksen substanssiin. Erikoiskoulutettavalle herää jatkuvasti kysymyksiä siitä, miten eri tilanteissa pitää toimia. Yksityiskohtaista tietoa ei välttämättä ole löydettävissä alan oppikirjoista, mutta vanhemmalle kollegalle, joka toimii erikoisalalla, nämä kysymykset ovat joka päiväistä leipää. Hän kykenee vastaamaan kysymyksiin päivätyönsä perusteella välittömästi. Mikään ei voi tätä tutor-opetusta korvata.

Edelleen erikoislääkärikoulutuksen muuttuminen osaamisperustaiseksi tulee edellyttämään tutor-toiminnalta nimenomaan ammatillisissa kysymyksissä erityistä aktiivisuutta. Osaamisperustaisuus tulee myös muuttamaan jossain määrin tutorin toimenkuvaa, koska hänestä tulee enemmän osaamisen arvioitsija kuin tähän asti. Erikoistuvalta odotetaan enemmän autonomiaa sitten, kun hän on siihen valmis. Käytännössä tämä tullee tarkoittamaan tutorin roolin kääntymistä tietyn alkuvaiheen jälkeen tukijasta arvioitsijaksi. Koska erikoistuminen usein alkaa keskussairaalasta, keskussairaalassa tutorin toiminnassa tullee jatkossakin olemaan empaattisen tukijan rooli keskeinen.

Erikoistuvilla on henkilökohtaisia ongelmia kuten muillakin. He voivat olla surumielisiä rikkoutuneiden suhteiden, perheriitojen, lasten ongelmien, omaisten sairastumisten ym. inhimillisten tekijöiden johdosta. He voivat olla myös pettyneitä omaan toimintaansa potilastilanteissa ja epävarmoja siitä, onko heillä tulevaisuutta erikoisalalla. Näissä tilanteissa erikoistuva voi tarvita lohduttavia sanoja. Kaikki me olemme alttiita samoille asioille, mutta erikoistuvan asema on heikompi, koska hänen on pyrittävä jatkuvasti vakuuttamaan ympäristöään päästäkseen erikoistumisessaan eteenpäin. Mikäli kouluttaja ymmärtää, että koulutettavan alisuoriutuminen johtuu aivan muista tekijöistä kuin oppimiskyky tai soveltuvuus, hän voi ottaa sen huomioon ja tarvittaessa auttaa. Vanha opetus on: ”Hyvä johtaja ei ole alaistensa ystävä, mutta tarvittaessa vaikka kantaa heidät perille. Sellaisen johtajan perässä alaiset tulevat vaikka jyrkänteen rinteeltä alas.”. Mikään ei korvaa kollegan tukea. Tämä pätee edelleen, vaikka osaamisperustaisuudessa yksikön erikoislääkärille tuleva erikoistuvan arviointi osana koulutettavan erikoislääkäripätevyyden hankkimista tullee korostumaan. Osaamisperustaisuuden toteuttamisesta tullaan antamaan erilliset ohjeet myöhemmin.

Hallinnolliset kysymykset liittyvät usein yliopiston toimintaan, mutta erityisesti erikoistumaan tulevalla on lukuisia hallintoon liittyviä asioita järjestettävänään. Näissä auttavat pääsääntöisesti organisaation virkamiehet, jotka järjestävät erikoistuvalle avaimet, käyttäjätunnukset, asunnot, työvaatteet yms. työhön tulemiseen liittyvät asiat. Myös esim. päivystysilmoitusten tekemisessä voi koulutettava tarvita ystävällistä apua.

Hyvin toimivalla tutor-tuella luodaan oppimisen kannalta edullista ympäristöä, jossa koulutettavan energia ei kulu sekundääristen tekijöiden kanssa painiskelemiseen, vaan jossa hän voi keskittyä erikoislääkäriksi opiskeluun ja erikoislääkäreiden töiden harjoitteluun.

Tutor-toiminnan rakenne

Tutor-toimintaan kuuluvat seuraavat:

Henkilökohtaiset tutorin ja koulutettavan tapaamiset
– Lokikirjan tarkistus
– Koulutettavan edistymisen arviointi (tutor)
– Kouluttajien arviointi (koulutettava)
– Koulutuspaikan arviointi (koulutettava)
– Koulutettavan kuunteleminen
– Erikoisalakohtaiset seikat
Kaikkien koulutettavien ja tutorin yhteiset tapaamiset
– Koulutettavien kuunteleminen
– Työpistekierron toimivuuden tarkistaminen
– Annettavan koulutuksen riittävyyden arviointi
– Yksikön sisäisen ryhmädynamiikan arviointi
Työn ohjaus ja opetus normaalin toiminnan ohessa
– Konsultointimahdollisuus
– Toimenpideopetus
Huolenpito koulutettavasta
– Huomaaminen
– Riittävän levon varmistaminen
– Tukeminen komplikaatioiden yhteydessä
– Tukeminen elämän yleisissä vaikeuksissa

Tutor voi toimia joko kunkin koulutettavan kanssa erikseen tavaten (yksilöllinen ohjaus) tai tapaamalla kaikki tutoroitavat yhtä aikaa (ryhmätunti). Suositeltavaa on tavata ohjattava ainakin 2x/vuosi henkilökohtaisesti jakamatonta huomiota antaen ja samoin 2x/vuosi olisi hyväksi järjestää erillinen tutoroitavien ryhmätunti, jossa käytäisiin yhdessä läpi erikoistumisen kipukohtia.

Kullakin erikoistuvalla ei tarvitse olla eri tutoria. Voi olla jopa hyvä tutor-toiminnan laadun kannalta, että yksikössä on yksi henkilö, joka on kaikkien koulutettavien tutor ja joka on perehtynyt tutor-toimintaan.

Tutor voi olla vastuukouluttaja itse (ylilääkäri), mikäli hän ehtii hoitaa tutor-toiminnan riittävällä tavalla. Mikäli vastuukouluttajan aika ei riitä tutor-tapaamisten järjestämiseen, hänen on delegoitava tehtävä sellaiselle, joka ehtii. Tutor on vapautettava muista tehtävistä siksi ajaksi, jonka hän käyttää koulutettavien tutor-tapaamisiin.

Keskeistä tutor-toiminnassa on koulutettavan kanssa vietetty aika.

Tutor on henkilökohtainen, toisin sanoen voidakseen aidosti seurata koulutettavan kehitystä, tutorin tulisi tavata koulutettavaa koko runkokoulutusjakson ajan. STM:n otettua erikoislääkärikoulutuksen ohjaukseensa v. 2015 on myös ryhdytty suunnittelemaan erityisiä portaaleja, joiden kautta erikoistumisen edistymistä voidaan seurata ja arvioida (Rissanen 2017). Tutorin tehtäväksi tulee näiden valmistuttua kirjata arviointinsa portaaleihin. Arviointien toteutumista seurataan niiden kautta.

Erikoislääkärikoulutettavan oppimisen arvioinnin lähtökohtana ovat etukäteen asetetut tavoitteet. Koulutusohjelmilla on yliopiston asettamat tavoitteet, jotka on kirjattu erikoislääkärikoulutuksen opinto-oppaisiin. Vastuuhenkilön tai hänen asettamansa tutorin ja erikoistuvan lääkärin tulee arvioida tavoitteiden saavuttamista vähintään vuosittain, mutta mieluiten kahdesti vuodessa. Tässä voi käyttää apuna erikoistuvan ylläpitämää, yliopiston vastuutahon hyväksymää, erikoisalakohtaista lokikirjaa, joka voi olla sähköinen tai paperinen. Erikoistuva lääkäri voi myös arvioida ohjaajansa toimintaa. Tämän tulee tapahtua ko. tutortapaamisissa.

Erikoislääkärikoulutukseen liittyvän lähijohtamiskoulutuksen mentori voi olla eri henkilö kuin varsinainen tutor.

Koulutettava voi KYMENHVA:n tutorin lisäksi myös ottaa yhteyttä tutkimus- ja koulutusjohtajaan erikoislääkärikoulutukseen liittyvien asioiden selvittämiseksi.

Koulutettavalla voi myös olla henkilökohtaisia tutoreita kouluttavan organisaation ulkopuolella.
Tutorin on tunnettava koulutettavan maailma ja yllä mainitut tukitoiminnan osa-alueet. Tutorin on oltava hyvä ja ymmärtävä kuuntelija ja empaattinen erikoistuvia kohtaan. Tutorin on tunnettava organisaation avainhenkilöt.

Aiempi opetuskokemus on tutorille hyväksi, mutta ei välttämätöntä. Tutorin tärkein tehtävä on olla vanhempi, ystävällismielinen kollega.
Organisaation tuki

KYMENHVA:n organisaatio tukee erikoistuvia lääkäreitä seuraavilla keinoilla:

Hallinnon sihteerit:
– Avaimet
– Käyttäjätunnukset
– Pukukopit
– Työvaatteet
– Yleinen alkuperehdytys
Vertaistuki
– Toisten erikoistuvien lääkäreiden neuvonta
– Yhdessä pohtiminen
– Vanhimman erikoistuvan rooli nuorempien auttajana
– Sosiaalisen toiminnan edistäminen
Tutorit
– Ohjaaminen
– Arviointi,
– Huolenpito
– Erikoistuvien asianajo
– Roolimallina toimiminen
Erikoisalat
– Luennot
– Journal clubit
– Ongelmatapausmeetingit
– Työn jokapäiväinen ohjaus
– Varsinainen käytännön tilanteiden opetus
– Erikoisalayhdistysten suositusten ja toiminnan
tekeminen tunnetuksi koulutettaville
– Ohjaaminen ulkopuolisiin koulutuksiin
Hallinto
– Yliopistosairaalan videoluennot
– E-kirjasto (lääketieteelliset lehdet)
– Oppiportti (kunkin erikoisalan suomenkielinen e-
oppikirja)
– UpToDate-tietokanta
– Koulutuskorvausten hakeminen AVIlta
– Osallistuminen erikoislääkärikoulutuksen
järjestelyiden ERVA-kohtaiseen ja valtakunnalliseen
suunnitteluun
– Erikoislääkärikoulutuksen laadun seuranta ja ohjaus
– Kouluttavien erikoislääkäreiden täydennyskoulutuksen
rahoittaminen määräsummalla vuosittain
– Valtion tutkimusmäärärahahakemusten hakeminen ja
hallinointi
– Lakisääteiset ja yleiset seikat: Työterveyshuolto,
vakuutukset, sähköposti, ohjelmistot

KYMENHVA:n organisaatio tarjoaa erikoistuvalle lääkärille otollisen ympäristön lähestyä erikoislääkärin tutkintoa. Erikoistuva saa tukea opinnoilleen kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Lopuksi

Tutorointi ei ole tarkoitettu vain vaikeuksissa olevien opiskelijoiden tukemiseen, vaan aktiiviseen koulutuksen asiakkaiden asiakastyytyväisyyden ylläpitämiseen. Tutorointi ei ole vain rutiininomaista lokikirjasuoritteiden seurantaa, vaan kokonaisvaltaista erikoistuvien lääkäreiden hyvinvoinnista ja edistymisestä huolehtimista. Kun erikoistuva lääkäri otetaan koulutukseen KYMENHVA:han, hänelle nimetään tutori koko KYMENHVA:n antaman koulutuksen ajaksi. Tutor vapautetaan muista tehtävistä tutor-tehtävän vaatiman ajankäytön osalta. Organisaatio arvostaa ja tukee tutorien toimintaa.

Tutorin tehtävät ovat seuraavat:

1. Opastaminen käytännön elämän seikoissa alkuun
2. Tutustuttaminen henkilöstöön
3. Tutustuttaminen tukipalveluihin
4. Opettaminen erikoisalaan liittyvissä asioissa
5. Tutor-istuntojen järjestäminen
6. Arviointien suorittaminen (sis. lokikirjan tarkistuksen)
7. Opintojen jatko-ohjeistuksen antaminen

Tutorointi-istuntojen lomakkeet

Tutoroinnin ja tutorlääkärin arviointilomake
Erikoistuvien lääkäreiden tutortunnin raportointi

Viitteet

Dent, J.A. & Rennie, S. (2005) Student support. In: A Practical Guide for Medical Teachers (Dent, J.A. & Harden, R.M., eds.). 2nd Edition. Elsevier, London.

Patja, K., Jehkonen, M., Keikkala, E., Keränen, M., Puurunen, V.-P-. Rajecki, M., Savolainen, I. (2014) Erikoistuvan lokikirja: Millainen olisi tulevaisuuden matkaopas erikoistuvalle lääkärille? Nuorten Lääkärien yhdistys/Pro Medico. Helsinki.

Rellman, J. (2016) Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutustarpeen arviointi vuoteen 2030. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.

Rissanen, K. (2017) Selvistys erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen sähköisistä portaaleista. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriön erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksen koordinaatiojaosto (2016) Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallinen toimenpideohjelma vuosille 2017-2019. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 62. Helsinki.