Tietojärjestelmät ovat oleellinen osa nykyajan terveydenhuoltoa. Ilman tietokoneita ei käytännössä enää voida toimia, koska toiminta ilman niitä olisi liian hidasta.
Tuskin kukaan haluaa enää palata aikaan, jolloin käsin kirjoitettiin korteille koukeroisia merkintöjä, joista kukaan ei saanut selvää, etsittiin valotaulua, jotta voitaisiin katsella rtg-filmejä tai parhaassa tapauksessa katseltiin rtg-kuvia ikkunan valoa vasten erottaen niistä ehkä jotakin, ruksailtiin paperiselle laboratoriolomakkeelle tutkimuksia lomakkeita ensin pöytälaatikoista etsien, lähetit kuljettelivat paksuja rtg-kuvapinoja kilometrikaupalla osastoilta toiselle, potilaat kuljettelivat paperisia viestejä lääkäriltä hoitajalle, paperiset ajanvarauskalenterit olivat täynnä sotkuisia merkintöjä, hoitajat tekstailivat käsin kynällä laboratoriotuloksia lomakkeen ruutuihin, lääkärit selailivat parhaimmillaan 15 cm paksuja potilaskertomuspaperipinoja löytääkseen lopulta kasasta etsimänsä oikean sivun, hoitajat käyttivät työaikaa järjestellääkseen näitä nippuja ennakoitavaan järjestykseen yleensä vain huomatakseen, että kohta pino oli taas sekaisin ja juuri se oleellinen sivu oli kateissa, odoteltiin, että lähetti toisi kävellen laboratoriotuloksen paperilla laboratoriosta jne.
Kukaan tuskin haluaa olla myöskään ilman tietokoneiden radiologisia ja laboratorioalan sovellutuksia: esim. 2D-4D-ultraäänilaitteet ovat tietokoneita, rtg-kuvat otetaan suoraan tietokoneiden digitaaliseen muotoon, tietokoneet rakentavat kerroskuvista 3-ulotteisia kokonaisuuksia, joista näkee paremmin potilaan rakenteita, rutiinilaboratorioanalyysit toimivat tietokoneohjatusti automatisoidusti, jopa papa-näytteitä skriinataan automaattisen kuva-analyysin avulla jne.
Tuskin kenelläkään on mitään sitäkään vastaan, että organisaation päivystäjä voi tarvittaessa konsultoida yliopistosairaalan esim. neurologia tietokoneille rakentuvan videoneuvotteluyhteyden kautta, kun omaa neurologia ei ole saatavissa tai saada lausunnon esim. pään kerroskuvauksesta päivystysaikaan, kun omaa radiologia ei ole saatavissa. Ei liene pahasta sekään, että päivystysaikana yliopistosairaalaan lähetettävän potilaan tiedot ovat vastaanottavassa yksikössä Helsingissä sillä sekunnilla, kun lääkäri painaa täällä tietokoneen näppäimistön enter-nappia, siis n. 2 h ennen potilasta, mikä antaa vastaanottavalle päälle aikaa valmistella esim. mahdollisesti tarvittavaa toimenpidettä.
Uusi sukupolvi ei enää halua työskennellä ilman tietokoneita.
Tietojärjestelmien käytön osaaminen ja koulutus niiden käyttöön on välttämätöntä. Ne ovat osa ammattitaitoamme.
Tietojärjestelmissä on aina kehittämisen varaa. Näin on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa.
Ne myös tulevat kehittymään. Kehityksessä on syytä pysyä mukana. Terveydenhuollon tietojärjestelmien tulevaisuuteen kuuluvat paitsi jo toteutuvien valtakunnallisen potilaskertomuksen osien lisäksi myös lääkärin päätöksen teon tuen järjestelmät, geneettisen tiedon eli solujen, biologisten tietokoneiden (solujen toimintaa ohjaavassa DNA:ssa oleva informaatio = ohjelmisto) ohjelmistovirheiden ja -varianttien, tuominen arkipäivän lääketieteeseen (esim. farmakogenomiikka) sekä terveydenhuollon henkilökunnan online-täydennyskoulutus. Olemme jo astuneet uuteen aikakauteen.
Meistä itsestämme on kiinni, hallitsevatko tietojärjestelmät meitä vai me tietojärjestelmiä.
Tarvitaan tietoa, taitoa ja asennetta ja koulutusta.
Lisäksi tarvitaan aktiivista, ennakkoluulotonta ja innovatiivista mieltä. Tietojärjestelmät ovat muovattavissa oleva, yhä keskeisempi instrumentti. Myös terveydenhuollossa.