Täydennyskoulutusta koskevat säädökset
Terveydenhuoltolain 1. luvun 5 § velvoittaa sairaanhoitopiirin kuntayhtymän huolehtimaan alueellaan tehtäväalaansa kohdistuvasta tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnasta sekä tietojärjestelmien yhteensovittamisesta. Kuntayhtymän tulee myös huolehtia siitä, että terveydenhuollon henkilöstö peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen osallistuu riittävästi heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen.
Lain terveydenhuollon ammattihenkilöistä (18 §) mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Samoin työnantajan tulee saman lainkohdan mukaisesti luoda edellytykset sille, että terveydenhuollon ammattihenkilö voi osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön suositus (STM 2004:3) täydennyskoulutuksen suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista täsmentää sekä työnantajan että työntekijän vastuita ja velvollisuuksia. Henkilöstön kehittäminen on osa strategista johtamista.
Suomen Lääkäriliitto on antanut suosituksen lääkäreiden täydennyskoulutuksesta
Lääketeollisuus ry ja Suomen Kuntaliitto ovat antaneet yhteisen suosituksen lääke-esittelyiden järjestämisestä (ks. Lääketeollisuuden eettiset ohjeet, liite 1).
Lääketeollisuus ry:n eettisissä ohjeissa ohjeistetaan myös vieraanvaraisuuden vastaanottamisesta (§§ 124-130).
Kymenlaakson organisaatio on lisäksi laatinut koulutuksen toteuttamisohjeet (Hassinen, 2005).
Täydennyskoulutuksen määritelmä
STM:n suosituksessa 2004:3 täydennyskoulutus määritellään ammatillisen tai tieteellisen perustutkinnon ja jatkotutkinnon saaneille tai muulla tavoin ammattitaidon hankkineille järjestetyksi, ammattia tukevaksi, suunnitelmalliseksi, tarvelähtöiseksi lyhyt-tai pitkäkestoiseksi koulutukseksi. Täydennyskoulutuksen tarkoitus on ylläpitää, ajantasaistaa ja lisätä työntekijän ammattitaitoa ja osaamista välittömässä ja välillisessä työssä potilaiden ja asiakkaiden kanssa.
Terveydenhuoltolain 1. luvun 5 §:n ja STM:n suosituksen mukaan täydennyskoulutuksen toteutumista, osallistumista, vaikuttavuutta ja kustannuksia on seurattava yksilö-, ammattiryhmä-, työyksikkö- ja organisaatiotasolla sekä mahdollisesti myös alueellisessa ja seudullisessa yhteistyössä. Kustannusvastuu on pääosin työnantajalla.
Täydennyskoulutukseksi määritellään:
– lyhyt- ja pitkäkestoinen alueellinen ja sisäinen koulutus
– työyksikköjen toimipaikkakoulutus
– asiantuntijoiden, asiantuntijaryhmien ja toimikuntien koulutus
– terveydenhuoltoa koskeva koulutus
– luottamusmies-, työsuojelu- ja yhteistoimintakoulutus
– ulkopuolinen koulutus
– hankkeet, mikäli niihin liittyy koulutuksellisia osioita
– oppisopimuskoulutus
– verkko-opetus
– etäopiskelu
– omaehtoinen opiskelu soveltuvin osin
– muu osaamisen kehittämistä tukeva toiminta esim. työkierto
Täydennyskoulutuksen tavoitteet ja kohderyhmä
Täydennyskoulutuksessa tavoitteena on terveydenhuollon henkilöstön osaamisen varmistaminen ja lisääminen sekä ammattitaidon ylläpitäminen, kehittäminen ja syventäminen työntekijän koulutustarpeisiin sekä organisaation perustehtävään ja toiminnan kehittämiseen perustuen. Koulutuksen saamisen varmistaminen voi kohdistua yksittäisen työntekijän tietotaidon kehittämiseen hänen erikoisalallaan tai organisaatiossa tarvittavan yhteisen osaamisen parantamiseen. Ammatillisella täydennyskoulutuksella voidaan parantaa toiminnan vaikuttavuutta, palveluiden laatua, potilasturvallisuutta ja asiakastyytyväisyyttä sekä edistää henkilöstön sitoutumista, työmotivaatiota, työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia.
Täydennyskoulutuksen periaatteet
KYMENHVA on sitoutunut kehittämään koko henkilöstöään kaikilla tasoilla ja erilaisissa työtehtävissä. Kehittämistyö tapahtuu sairaanhoitopiirin toiminnalleen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Ensisijaisena tavoitteina ovat hyvän hoidon ja palvelun varmistaminen, väestön terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja hoito sekä terveyspalvelujen tuottaminen ja turvaaminen.
Täydennyskoulutuksen suunnittelussa huomioidaan terveydenhuollon potilaiden, muiden asiakkaiden, koulutukseen osallistujien, sote-organisaation ja alueen tarpeet.
Koulutuksen suunnittelu kuuluu KYMENHVA:n strategiatyöhön ja toiminnan kehittämiseen. Osaamis- ja koulutustarpeiden kartoituksessa käytetään mahdollisuuksien mukaan systemaattista arviointia.
Käytännön täydennyskoulutus KYMENHVA:ssa
Erikoissairaanhoitolain velvoitteen mukaisesti KYMENHVA:n Kehittämiskeskus seuraa vuosittain osallistumista täydennyskoulutustilaisuuksiin yksilö-, ammattiryhmä- ja organisaatiotasoilla ja arvioi, onko osallistuminen ollut riittävää.
KYMENHVA:ssa järjestetään runsaasti omia sisäisiä, alueellisia ja valtakunnallisia koulutustilaisuuksia (ks. koulutuskalenteri).
Yliopistojen täydennyskoulutuksen opetusta seurataan KYMENHVA:ssa videoluentoina. Täydennyskoulutusta on järjestetty myös verkko-opetuksena.
Kustannukset kotimaiseen täydennyskoulutukseen osallistumisesta korvataan virkaehtosopimuksen mukaisesti täysimääräisinä. Ulkomaiseen täydennyskoulutukseen osallistumisen korvaamisesta päättää tarveharkintaan perustuen esimies. Päätös ulkomaiseen täydennyskoulutukseen osallistumisen korvaamisesta tarvitsee lisäksi sairaanhoitopiirin johtajan hyväksymisen.
Koulutusvapaata koskevat päätökset tehdään KYMENHVA:n hallintosäännön ja sen soveltamisohjeen mukaisesti.
Koska koulutus on luonteeltaan toiminnan kehittämistä ja laadunhallintaa ja tähtää yhdessä tutkimuksen kanssa toiminnan arviointiin, ajantasaistamiseen ja muuttamiseen tarvittaessa, KYMENHVA pyrkii kaikilla tasoilla huolehtimaan koulutuksen riittävyydestä organisaatiossaan.
Ks. myös Koulutus verkossa
Täydennyskoulutuksen seuranta
Yksiköt ilmoittavat vuosittain työntekijöidensä täydennyskoulutuksen määrät SAPiin tehtävillä koulutushakemuksilla.
Vähintään puolen päivän pituiset koulutustilaisuudet tulisi tilastoida. Rekisteröitävä täydennyskoulutus voidaan järjestää työnantajan toimesta työpaikalla tai sen ulkopuolella. Työhön perehdytystä ja työnohjausta ei lasketa mukaan täydennyskoulutukseen, eikä täydennyskoulutukseksi katsota yleensä myöskään esimerkiksi lääkärien hallinnollisia meetingeja tai osastokokouksia tms., ellei näiden yhteyteen ole nimenomaan järjestetty täydennyskoulutustilaisuutta.
Sen sijaan, jos kysymyksessä on organisoitu ja valmisteltu esitelmäsarjaan kuuluva tai muu meetingesitelmä (kuten lääkäreiden meetingeissä), jonka joku esittää tilaisuudessa tai joka seurataan videoluentona, kysymyksessä on luonnollisesti ja itsestään selvästi täydennyskoulutus.
Koska lääkärimeetingit ovat ympärivuotinen koulutussarja, jonka volyymi voi olla esim. 30 x 1 h/vuosi = 30 h/vuosi = 5 päivää/vuosi laskien tehollisen täydennyskoulutuspäivän kestoksi 6 h/päivä (7,5 h – lounas- ja kahvitauot), ne muodostavat merkittävän osan lääkäreiden täydennyskoulutuksesta.
Terveydenhuoltolain 1. luvun 5 § määrittelee täydennyskoulutuksesta huolehtimisvaatimuksen ”riittäväksi”. Ministeriö on tulkinnut sanan ”riittävä” tarkoittavan yhteensä 10 päivää vuodessa (lääkärit). Jos yksikön meetingesitelmäsarjoista kertyy n. 5 koulutuspäivää/vuosi, lääkärin täytyisi käydä n. 5 päivän verran ulkopuolisissa täydennyskoulutuksissa, esim. 2 päivää Kaakon lääketiedepäivillä ja 3 päivää muuten. Tämä on mahdollista toteuttaa.
Hoitajien peruskoulutus on lyhyempi, minkä vuoksi heidän täydennyskoulutusvaatimuksensa on myös pienempi.
Täydennyskoulutukseksi lasketaan myös mm. ATK-peruskoulutus, potilastietojärjestelmäkoulutukset sekä säteilysuojakoulutus.
Työntekijä hakee SAPista koulutusvapaata ja siihen mahdollisesti liittyviä korvauksia. Täydennyskoulutuksen seuranta perustuu koulutusvapaahakemuksiin.
KYMENHVA ilmoittaa täydennyskoulutustiedot pyydetysti viranomaistaholle ja niille työntekijöille, jotka eivät ole osallistuneet riittävästi täydennyskoulutuksiin, tarpeesta lisätä täydennyskoulutusta ja tarvittaessa antaa asiassa neuvontaa.