Koulutus on sijoitus. Tämä valitettavasti usein unohdetaan ilmaiseksi tulkitun koulutuksen johdosta. Kymenlaakson hyvinvointialue KYMENHVA:n työntekijöillä on kaikilla huomattavan arvoinen koulutuksien arvosta kertynyt pääoma käytössään (tiedoissaan ja taidoissaan, hankituissa tutkinnoissaan ja pätevyyksissään). Jos päälle lasketaan erilaisten jatkokoulutusten arvo, koulutuspääoman koko on jo merkittävän suuri, puhumattakaan peruskoulun ja lukion monivuotisen koulutuksen kustannuksien vaikutuksesta hankitun koulutuspääoman suuruuteen.
Koulutuspääomalla on paitsi sen hankkimiseen liittyvä arvo (tutkintojen laskennalliset hinnat), myös sen avulla hankittuun tuotantoon liittyvä oletusarvo.
Myös työkokemuksella on koulutuksellinen ulottuvuutensa. Työkokemukselle voidaan laskea konkreettinen taloudellinen arvo. Se ei ole kuitenkaan sama kuin tuotannollinen arvo, joka syntyy sillä hetkellä, kun koulutettu ammattilainen lisensoidaan johonkin tehtävään ja hän voi alkaa käyttämään koulutustaan tuottavaan toimintaan.
Koulutuspääoma taseissa näkyväksi investoinniksi?
Mikäli taloudelliseen todellisuuteen perustuva yliopistomalli (nyt pilotointiin tuleva ns. huippuyliopistomalli) yleistyy Suomessa jossakin vaiheessa, yhtiöiden ja julkisen sektorin organisaatioiden taseisiin ilmestynee myös jossain vaiheessa se pääoma, joka on organisaation työntekijöiden koulutukseen investoituna joko valtion tai organisaation toimesta. Yksikään asiantuntijuuteen perustuva yritys tai organisaatio ei nimittäin voi toimia ilman asianmukaisen koulutuksen hankkineita ja toimintaan koulutuksen perusteella lisensoituja tai laillistettuja työntekijöitä.
Näillä koulutuksilla on oma, todellisiin koulutuksen kuluihin perustuva hintansa. Sen hinnan on valtio koulutuksen sponsorin ominaisuudessa Suomessa maksanut.
Valtio on näin investoinut merkittävästi jokaiseen Suomessa toimivaan terveydenhuoltoalan yritykseen tai julkisen sektorin organisaatioon, sen perusresurssiin, työntekijöiden välttämättömään koulutukseen lääkäreiksi ja hoitajiksi.
Koulutuspääoman ja kokemuspääoman suhde muuttuu ikärakenteen myötä
Lääketieteen alalla koulutukset ovat pitkiä ja vaativia, minkä vuoksi KYMENHVA:n n. 180 erikois- ja erikoistuvaan lääkäriin sidottu koulutuksellinen pääoma on varsin suuri. Samoin KYMENHVA:n n. 1000 sairaanhoitajassa on koulutuksellista pääomaa runsaasti, vaikka sairaanhoitajien koulutus ei ole yhtä kallista kuin LL- ja el-tutkintoihin johtava koulutus. Voidaan arvioida, että KYMENHVA:n kaltaisen keskikokoisen sairaanhoitopiirin henkilökunnassa on sidottuna reilusti yli 100 miljoonaa euroa koulutuspääomaa.
Maan suurimmassa sairaanhoitopiirissä, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) henkilökunnan koulutuspääoman suuruus lähentyy 1 miljardia euroa, ts. tämän verran täytyisi investoida henkilökunnan koulutuksiin, jos HUS perustettaisiin samansuuruisena alkaen tyhjästä nyt.
Tähän pääomaan tulee sitten vielä täydennyskoulutuksen järjestämisestä vuosien mukana kertyvä arvo päälle.
Kun sairaanhoitopiirit olivat vasta perustettuja, niissä oli moninkertaisesti enemmän koulutuspääomaa kuin kokemuspääomaa. Välillä oli vaihe, jossa kokemuspääoman osuus kasvoi, mutta nyt kun sairaanhoitopiirien perustamisesta lähtien mukana ollut henkilökunta jää vähitellen eläkkeelle, koulutuspääomasta tullee jälleen vallitsevampi osa sairaanhoitopiirien osaamispääomaa (= koulutuspääoma + kokemuspääoma), mikäli uusia työntekijöitä saadaan odotetusti.
Organisaation kannalta merkitystä on myös henkilöstön sosiaalisella pääomalla
KKYMENHVA:n alueella toimivien lääkäreiden peruskoulutukseen liittyvä koulutuspääoma kokonaan ja erikoiskoulutukseen liittyvä pääoma osittain ovat yhtä kuin valtiolta Kymenlaaksoon takaisin palautuneita verovaroja.
Värvätessään uuden lääkärin tai sairaanhoitajan KYMENHVA:han töihin, esimies hankkii paitsi tuottavan työntekijän myös melkoisen summan koulutuspääomaa KYMENHVA:n ja alueelle.
Menettäessään koulutetun työntekijän KYMENHVA ja alue kärsivät pääomatappiota paitsi koulutuspääoman myös kokemuspääoman ja henkilösuhteista sekä ihmissuhdetaidoista koostuvan, aktiivisesta toiminnasta eri tahoilla, mm. oppilaitoksissa, kertyvän sosiaalisen pääoman osalta.
Päättäessään tulla Kymenlaaksoon töihin lääkäri, hoitaja tai muu koulutuksensa perusteella luvanvaraistettu terveydenhuollon ammattihenkilö tuo mukanaan merkittävän määrän koulutuspääomaa.
Uuden työntekijän mukana organisaatioon tulee aina paitsi sitä hyödyttävää koulutuspääomaa myös kokemus- ja sosiaalista pääomaa.
Alueen ulkopuolelta hankittu koulutus-, kokemus- ja sosiaalinen pääoma
Yliopistokaupunkeihin kertyy valtavat määrät koulutuksellista pääomaa koko ajan. Ne kaupungit, joissa ei ole yliopistoa (esim. Kotka, Hamina ja Kouvola) kerryttävät verorahoillaan koko ajan koulutuksellista pääomaa koulutuksellisiin keskuksiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osuus Kymenlaakson valtion verojen muodossa laskennallisesti yliopistoiden lääketieteellisille tiedekunnille maksamista varoista palautuu koulutettujen lääkäreiden ja terveydenhuollon maisterien koulutuspääoman muodossa takaisin Kymenlaaksoon. Tämä on varmasti mahdollista laskea melko tarkastikin. On mahdollista, että Kymenlaakso maksaa laskennallisesti yliopistoille enemmän kuin mitä se saa joko koulutuspääomana alueelle hakeutuvien asiantuntijatyöntekijöiden muodossa tai valtion järjestämän yliopistotasoisen Kymenlaaksossa tapahtuvan lääke- tai terveystieteellisen koulutuksen muodossa takaisin.
Karkeasti: jos Kymenlaakson osuus valtion verotuloista olisi sama kuin Kymenlaakson väestön osuus koko maan väestöstä (0,18/5) ja laskennallisesti Kymenlaakson osuus valtion budjettivaroista lääketieteellisille tiedekunnille olisi saman suuruinen ja Kymenlaakso saisi omansa takaisin koulutuspääoman muodossa, tulisi Kymenlaakson saada 0,18/5 x n. 500 = n. 18 uutta lääkäriä joka vuosi. Näin ei tapahdu. Kymenlaakso maksaa, mutta ei saa samassa suhteessa.
Koska huomattava osa lääketieteellisten tiedekuntien varoista on nykyisellään valtion budjetin ulkopuolelta hankittuja, Kymenlaakson rahoitusosuus tiedekunnista ei ole aivan yllä kuvattu, mutta samaa suuruusluokkaa kuitenkin.
KYMENHVA:n erikoissairaanhoidosta jää tästä eteen päin keskimäärin n. 5 erikoislääkäriä/vuosi eläkkeelle seuraavien 30 vuoden ajan. Perusterveydenhuollossa luku on samansuuruinen. Ainakin 10 uutta lääkäriä vuodessa Kymenlaakson pitäisi saada, jotta terveydenhuollon taso voisi säilyä suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen yhteydessä nykyisellään. Jos lääkärien saantia ei voida lisätä, KYMENHVA:n koulutuspääoma pienenee merkittävästi lähivuosina.
Jos Suomessa olisi loppuun saakka vietynä ns. huippuyliopistomallin mukainen koulutusjärjestelmä, jossa yliopistot perisivät koulutuksesta opiskelijoilta todelliset koulutuksen kustannukset ja suuret työnantajat kuten sairaanhoitopiirien kuntainliittojen kunnat toimisivat sopimusperusteisesti lääkärikoulutuksen suorina sponsoreina (ne toimivat välillisesti sponsoreina nytkin), Kymenlaakson kaltaiset yliopistottomat alueet voisivat sponsorointisopimuksin nykyistä paremmin turvata sen, että ne saavat rahoitukselleen todellista vastinetta koulutettuina työntekijöinä.
Kymenlaakson tulisi valvoa etuaan koulutuksellisissa asioissa
LL-peruskoulutuksen jälkeisessä erikoislääkärikoulutuksessa yliopiston ulkopuoliset sairaalat huolehtivat asetuksen erikoislääkäritutkinnosta mukaisesti puolesta erikoiskoulutuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että yliopiston ulkopuolisia sairaaloita ylläpitävät kunnat maksavat puolet erikoislääkärikoulutuksen kuntasektorille tulevasta kustannuksesta. Näin ollen yliopiston ulkopuolisten sairaaloiden tulisi saada myös noin puolet erikoislääkäreihin sidotusta koulutuspääomasta käyttöönsä.
Valtio korvaa erikoislääkärikoulutuksen kulut osittain, mutta ei kokonaan. Merkittävä osa erikoislääkärikoulutuksesta kertyvästä erikoislääkäreihin sidotusta koulutuspääomasta on siis kuntien verotulosta koulutuspääomaksi siirrettyä. Kunnat ovat siis erikoislääkärikoulutuksen sponsoreita valtion ohella.
Kuntien osuudesta yliopistosairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin kuntainliiton kunnat sponsoroivat puolet, muut kunnat toisen puoliskon. Lainsäädännön perusteella itsenäiset kunnat eivät ole toistaiseksi mitenkään varmistaneet etuaan antaessaan kunnan verotuloa koulutuspääomaksi.
Kunnat toimivat nyt erikoislääkärikoulutuksen sponsoreina ilman vastuut ja velvollisuudet määrittävää yleissopimusta koulutettavien tai yliopiston kanssa.
Jos Suomessa siirrytään myös lääketieteen ja muiden terveystieteiden alueilla joskus ns. huippuyliopistomalliin, jossa jokaiselle tutkinnolle ja koulutukselle lasketaan todellisiin kuluihin perustuva oikea hinta ja jossa näin ollen myös valtion, kunnan ja muiden terveydenhuollon toimijoiden asema koulutuksen sponsoreina selkiytyy, täsmentyy ja konkretisoituu, sponsorointia koskevaan sopimuskäytäntöön siirtyminen näyttää välttämättömältä sponsorin asemassa jo nyt toimivien tahojen edun valvomiseksi.
Kymenlaakso maksaa – entä osuus koulutuspääomasta?
HY kouluttaa nyt n. 200 erikoislääkäriä vuodessa, mutta saman verran erikoislääkäreitä tulee nyt ja pitkään joka vuosi eläkeikään pelkästään HUS-alueella (Lääkärilaskuri). Käytännössä näyttää siis siltä, että HY:n kouluttamat erikoislääkärit eivät riitä jatkossa määrältään tyydyttämään edes HUSin omia tarpeita. Koska Kymenlaakso on tähän asti saanut enemmistön erikoislääkäreistään nimenomaan HY:n koulutuksesta, voidaan kysyä, mistä Kymenlaakso jatkossa saa eläkkeelle jääviä erikoislääkäreitään korvaavat uudet erikoislääkärit.
Pohjois-Suomen lääketieteellisten tiedekuntien alueilla on lääkäreiden eläkkeelle jäänti myös runsasta jatkossa, minkä vuoksi välttämättä ei voi olettaa sieltä saatavan Etelä-Suomeen uusia lääkäreitä samassa määrin kuin aikaisemmin, näiden tiedekuntien alkuaikoina 30-40 vuotta sitten, kun uusia keskussairaaloita täytettiin uusilla viranhaltijoilla.
Kymenlaaksonkin kunnat ovat nyt välittöminä erikoislääkärikoulutuksen sponsoreina, mutta sopimuksettoman käytännön vuoksi ei ole takeita siitä, että jatkossa saadaan erikoislääkärikoulutukseen sijoitettu sponsorointi takaisin erikoislääkäreihin sidotun koulutuspääoman muodossa.
Koulutuspääoma on sairaanhoitopiirin ainoa pääoma
Tullessaan KYMENHVA:n töihin työntekijä vuokraa koulutuksellisen pääomansa KYMENHVA:lle tuottavaan työhön sovituksi tuntimääräksi päivässä sen sijaan että käyttäisi noiden tuntien aikana pääomaansa itse yrittäjänä tuottavaan toimintaan. Julkinen sektori on ”antanut” tämän pääoman ilmaiseksi, ilman sitoumuksia, oletetulle tulevalle työntekijälleen. Julkinen sektori, yliopistollisen koulutuksen sponsori, ei ole toistaiseksi millään tavalla varmistanut etuaan antaessaan merkittävässä määrin valtion ja kuntien pääomaa koulutettaville.
Koska KYMENHVA:n kiinteistöpääoma on siirretty erilliseen yhtiöön, KYMENHVA:n oikeastaan ainoa pääoma on se koulutukseen sidottu pääoma, jonka se on työntekijöiltään virkaehtosopimusten ehdoin vuokrannut käyttöönsä. KYMENHVA:n reaalisen taloudellisen arvon voidaan katsoa olevan sen työntekijöiden koulutuksiin sidottu pääoma.
Tätä pääomaa tulee hoitaa täydennys- ja jatkokoulutuksin, jotta sen arvo säilyisi tai ehkä jopa kasvaisi.
Koulutettavan on sijoitettava aikaansa koulutuspääomaa hankkiakseen ja sitä hoitaakseen.
Joko koulutettavan itse tai koulutuksen sponsorin (täydennyskoulutuksesta huolehtimiseen velvollinen työnantaja) on siirrettävä koulutuspääomalla hankittua tuloa täydennyskoulutuspääomaksi ylläpitääkseen arvoaan.