Lääketieteellisissä tiedekunnissa voi olla vaikea ymmärtää ammattiryhmien välisen vuorovaikutuksen merkitystä toimivien terveydenhuollon yksiköiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Tämä johtuu tiedekuntien luonteesta. Niissä ei välttämättä kohtaa monien ammattiryhmien edustajia.

Työelämässä ammattiryhmien väliseen koulutukseen on luontaisesti hyvät mahdollisuudet.

Erikoistumiskoulutuksen runkokoulutusjaksolla kiinnitetään huomiota yhteistyökykyyn, ryhmätyökykyyn ja johtamistaitoon. Erikoislääkäriksi kouluttautuvan on tärkeä oppia ymmärtämään muiden työyhteisössä toimivien ammattiryhmien näkökannat, tarpeet ja tavoitteet.

Ammattiryhmien välinen yhteistyö, ryhmätyökyky ja myös tilannetajuinen ja joustava johtamistaito ovat oleellinen koulutuksen kohde.

Moniammatillinen, interprofessionaalinen koulutus sisältää paitsi ammattiryhmien yhteiset koulutustilaisuudet, myös ammattiryhmien välisen koulutuksen, jossa pyritään juuri oppimaan toisilta ammattiryhmiltä ja ammattiryhmistä sekä oppimaan yhdessä toisten ammattiryhmien edustajien kanssa.

Monet kriittiset asiat terveydenhuollossa tehdään yhdessä muiden ammattiryhmien edustajien kanssa. Sen vuoksi on perusteltua ja luonnollista, että organisaatiossa toteutetaan myös ammattiryhmien yhteistä, interprofessionaalista koulutusta, yli ammattiryhmien rajojen menevää perehtymistä kokonaisuuteen.

Interprofessionaalista koulutusta ovat esim. lastenlääkäreiden, gynekologien ja kätilöiden yhteiset, säännöllisin väliajoin toistuvat, vastasyntyneiden elvytysharjoitukset (vetäjä: Michaela Gräsbeck), gynekologien ja patologien sekä kirurgien ja patologien yhteiset ongelmatapausmeetingit, lastenlääkäreiden, gynekologien ja kätilöiden perinatologisten ongelmatapausten meetingit sekä anestesiologien ja kirurgien yhteismeetingit.

Interprofessionaalisessa koulutuksessa eri alojen edustajien näkemykset avaavat koulutettavalle toisen näkökulman samaan asiaan. Tämä ohjaa koulutettavaa ymmärtämään hoitoja ja hoitojen logistiikkaa eri ammattiryhmien näkökulmasta.

Interprofessionaalinen koulutus myös ohjaa koulutettavan ymmärtämään terveydenhuollon kokonaisuutta potilaan näkökulmasta. Potilaallehan toipuminen vasta alkaa esim. leikkauksen jälkeen, vaikka usein toimenpidehoidon jälkeisestä toipumisesta huolehtivatkin kotiutuksen jälkeen muut ammattiryhmät kuin hoitaneen lääkärin erikoisalan edustajat. Lääkärin tulisi koulutuksessaan oppia ymmärtämään, että erikoisalan lääkärin primäärin roolin loppuessa muiden rooli vasta alkaa.